Butoh, Butoh-tanssi, MO teatteri
Butoh-tanssi
Butoh (buto) on valoisa ja luova tapa harjoitella ja vahvistaa läsnäoloa, kehollisuutta ja vuorovaikutusta, sekä kiehtova esittävän taiteen laji. Butoh-työpajoissa on toisinaan mahdollisuus (vaan ei pakko) osallistua esitykselliseen tapahtumaan, aivan ensikertalaisenakin.
Butoh kutsuu pysähtymään hetkeen; hitaus ja intensiivisyys ovat vahvuus ja mahdollisuus irtautua hetkeksi menneestä sekä tulevasta. Butoh-työpajan tavoitteena voi olla muun muassa uudenlainen ja laajempi itsetuntemus. Butoh’a ja butoh’n harjoittelua voi luonnehtia mahdollisuudeksi oivaltaa itsensä. Oma elämänkokemus on pohjana matkalle tutkimaan omaa liikettä, läsnäoloa ja sisäistä maisemaa, omaa tarinaa.
Butoh on turvallista ja luovaa kehollista harjoittelua, jossa tullaan sinummaksi oman kehon kanssa. Butoh'ssa saadaan eheyttäviä kokemuksia siitä, kun saa liikkua luovasti juuri omasta kehostaan käsin. Liike voi ulkoisesti olla lähes huomaamatonta (mutta näin ei tarvitse olla) ja harjoitus ja tanssi voi tapahtua seisten, istuen tai makuulla. Mielikuvat, rento keskittyminen, hiljaisuus ja hitaus tukevat läsnäolon kokemista.
Työpajoja toteutetaan hetkessä olemisesta, rentoudesta, hiljentymisestä ja vuorovaikutuksesta, lyhyesti sanottuna luonnollisesta läsnäolosta: suurenmoisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kuuntelun, omalaatuisuuden ja hiljentymisen taidoista elämässä. Ymmärrys siitä, mitä on, kasvaa. Näin omat toimintatapamme monipuolistuvat ja kykymme toimia taitavasti vahvistuu.
Esiintyjille, teatterissa ja näyttämöllä työskenteleville sekä erilaisille esiintymisestä ja luovasta liikkumisesta kiinnostuneille ryhmille ja tekijöille räätälöidään erilaisia koulutus- ja ohjauskokonaisuuksia fyysisen teatterin osa-alueilta; höystettynä Butoh'n tarjoamalla lähtökohdalla putsata ensialkuun oleminen ja tekeminen, jotta jotain uutta voi olla syntyäkseen. Keho sellaisenaan on puhutteleva ja kokemuksista rikas.
Myytit kuvakirja
Butoh-tanssista -ja esityksestä Myytit/Myths lentoon lähtenyt Myytit – tarinoita omasta elämästä -kuvakirja on julkaistu vuonna 2012. Kuvakirjasta on englanninkielinen versio Myths - stories within oneself.
Butoh-harjoittelusta
Ensiaskeleet, suunnattomuus
Tutkimme mahdollisuutta lähestyä liikettä
- ylhäältä alas
- alhaalta ylös
- sisältä ulos
- ulkoa sisään
- mielestä ruumiiseen
- ruumiista mieleen
- ei mistään johonkin
- jostain ei mihinkään
- täyteydestä tyhjyyteen
- tyhjyydestä täyteyteen
- suunnasta suunnattomuuteen
- suunnattomuudesta suuntaan
Hitaus ja hiljaisuus
Butoh’ssa tutkitaan ja kokeillaan miten mielikuvat ja hiljentyminen muuntuvat oman, ainutlaatuisen kehon liikkeeksi ja liikkumattomuudeksi. Hitaus ja hiljaisuus sekä mielikuvat muuntuvat liikkeeksi, kokemukseksi ja läsnäoloksi.
Oma elämänkokemus on lähtökohtana reissulle tutkimaan omaa liikettä, läsnäoloa ja sisäistä maisemaa, omaa tarinaa. Perehtyneisyyttä liikkeelliseen työskentelyyn ei tarvita, keho sellaisenaan on puhutteleva ja kokemuksista rikas. Harjoitukset pyrkivät häivyttämään ajatusta oikein tai väärin tekemisestä. Tärkeintä on oma kokemus läsnä olevasta hetkestä.
Hitaus antaa meille aikaa syventyä kokemukseen ja pikkuhiljaa harjaannuttaa tuntemaan oma keho ja mieli yhtenä kokonaisuutena. Hiljaisuus on avain taitoon kuunnella, ja kuuntelu auttaa meitä olemaan läsnä. Näin vuoropuhelu, dialogisuus, avautuu omalla painollaan avarakatseiseen kohtaamiseen itsen, kanssaihmisten ja maailman kanssa. Määränpäänä on hyvä olo, läsnäolon ja luovuuden kokeminen sekä ilo olemassaolosta.
Liike ja liikkumattomuus, läsnäolo ja luovuus
Keho on lähin maailmamme, siitä on hyvä aloittaa. Liike, kummuten omasta sisäisestä maisemastamme, on kehon kieltä, jossa mieli ja keho ovat, paradoksaalisestikin, yhtä sekä yhdessä. Butoh lähestyy tätä oman sisäisen maiseman liikettä, kutsuen sen vuorovaikutukseen maailman kanssa. Butoh on liikkeen runoa, ei-annettua tanssia.
Butoh-työpajassa kokemus, oma keho ja mielikuvat ovat harjoittelun lähtökohtina, ei muoto tai esteettinen sopimus. Keho sellaisenaan on puhutteleva ja kokemuksista rikas. Butoh’ssa mielikuvat muuntuvat liikkeeksi ja liikkumattomuudeksi, kauneudeksi ja läsnäoloksi. Butoh on värikäs ja luova, omakohtaisuutta lähestyvä tapa harjoitella kehoa ja mieltä yhtenä ja yhdessä, sekä kiehtova esitysmuoto. Ei-arvottava, kuunteleva asennoitumistapa harjoitteluun tuo luovuuden ja uskaltautumisen iloa kokijoille ja saattaa olla auttamassa muun muassa esiintymisjännitysten lieventämisessä.
Erityistä tämäntyyppisessä esillä olemisen harjoittelussa on se, että emme rakenna rooleja emmekä pyri esiintymään. Ensitöiksi on ennemminkin hyvä pois rakentaa ja antaa sisäisen hälyn vaimentua, herkistyä aistimaan. Näin putsataan omaa, ainutlaatuista olemista kohti hyvältä tuntuvaa, kohinatonta läsnäoloa ja varmuutta; varmuutta olla tässä ja nyt, avoimena maailmalle.
Maailma rikastuu aistien herkistymisen myötä; avautuessaan läsnä olevan kokemiselle ihmiset löytävät maailmasta oman tarinansa, joka on osa suurempaa, yhteistä kertomusta.
MITÄ BUTOH VOISI OLLA?
Butoh-tanssi on suomessa hyvin kiinnostavassa vaiheessa. Tekijöitä ja Butoh-tanssijoita on jo runsaasti ja kiinnostus Butoh’on on hiljakseen kasvamassa. Silti kysymys siitä, mitä Butoh on ja voisi olla, saattaa hämmentää edelleen. Butoh koetaan hyvinkin kiinnostavaksi ja ‘polttelevaksi’, mutta kynnys osallistua tunneille ja jatkaa harjoittelua on, kenties, korkea.
Ensikosketus Butoh’on esimerkiksi työpajassa tai esityksessä ei välttämättä tee Butoh’a ymmärrettävämmäksi, vaan voi myös lisätä hämmennystä ja tuoda esiin uusia kysymyksiä. Minä pidän tätä kiinnostavana, jopa positiivisena seikkana ja yhtenä Butoh-tanssin vahvuutena; sillä, mitä ei tunne, ei ole rajoja. Elämässä, niin kuin luonnossakin, kasvaminen on uuden, vieläpä sanoittamattoman, kohtaamista. Tätä pohdiskellessani sain idean kirjoittaa tämän tekstin, pohdinnan, alustukseksi keskustelulle, rohkaisuksikin, etteivät mahdolliset kiinnostavat kohtaamiset ja kokemukset Butoh-tanssin parissa jäisi toteutumatta. Etsin ja koetan sanoittaa tässä joitain mahdollisia vastauksia siihen, mitä Butoh voisi olla ja miksi harjoitella Butoh’a.
Butoh on lopultakin jotain todella yksinkertaista: Butoh-tanssissa lähdetään tutkimaan omaa itseä kehon ja liikkeen kautta. Ulkoinen liike, tanssi, toteutetaan sisäisellä energialla; mielikuvan, kehon keskustan, muiston, limiitin tai muun sellaisen sysäämänä. ‘Vaikeaa’ Butoh todennäköisesti on, vaan ei niinkään sillä tavalla, kuin esimerkiksi baletti on vaikeaa. Butoh’a ei tarvitse harjoitella vuosia, ennen kuin pääsee nauttimaan itse tanssista. Jo ensimmäisellä Butoh-tunnilla löytää itsensä tanssimasta, ja tapahtunut ‘tanssi’ liikkeenä voi olla ulospäin lähes huomaamatonta, se sopii siis hyvin monenlaisille kehoille.
Butoh-tanssissa opitaan konkreettisia taitoja, se on siis taito samalla tavoin kuin mikä muukin taidemuoto hyvänsä. Nämä taidot toteutuvat kehossa orgaanisesti, ja ne ovat aina siis kantajansa näköisiä, eivät ulkoisesti kehoon iskostettuja. Sitoutuminen harjoituksiin kasvattaa Butoh-tanssijaksi, ja näin mahdollisuudet ilmentää oma sisäinen maisema kehollaan sekä energiallaan rikastuvat. Lisäksi vuorovaikutus maailman kanssa vahvistuu.
Masaki Iwana, ranskassa asuva Butoh-mestari, on kirjoittanut kotisivuillaan oivallisesti, että koska Butoh’lla ei ole esteettistä mallia, liikekuvastoa tai ihannevartaloa tai muuta sellaista tavoitteenaan, kaikki, myös syy tanssia, tulee löytyä itsestä. Jatkaisin ajatusta niin, että Butoh’ssa, Butoh-harjoituksissa, sinulla ei ole ‘mitään’ ja et ole ‘kukaan’. Tätä ajatusta ei kannata pelästyä. Tämä nimittäin oman kokemukseni mukaan vain tarkoittaa, että sinulla on päinvastoin ’kaikki’ ja olet ‘rajaton’, olet siis kykenevä ‘kaikkeen’; olet kykenevä ihmisyyteen, itseesi, omuuteesi. Tavallaan saat hetken ’kesälomaa’ ennalta määritellystä minästäsi sekä määritellyistä ennakko-odotuksista, tavasta ’tehdä oikein’, suoriutua ja onnistua. Tästä syystä ’ei mikään’ kasvaa ’joksikin, jolla ei ole (määriteltyjä) rajoja’. Harjoitusten edetessä omuus saattaa kasvaa koko elämän läpäiseväksi.
Butoh on aina tekijänsä näköistä, vaatimatta tiettyä liikkeellistä tahi kehollista muotoa ja ihannetta; silti Butoh-tanssi ei ole ‘mitä vain miten vain. Butoh toteutuu hienovaraisella, ‘itseohjaavalla’ tavalla. Butoh’n, voisiko sanoa henkinen dynamiikka, ohjaa tanssia kohti rikasta estetiikkaa, jossa muun muassa käsitteet ruma ja kaunis eivät ole enää selkeästi eroteltavissa. Butoh lähestyy samantyyppistä estetiikkaa kuin estetiikka luonnossa ilmenee ja toteutuu. Siksi Butoh-tanssi on niin kiehtovaa.
Samalla tavalla kuin meri, metsä tai vaikkapa suo ovat upeita, ja ne voivat ilmentyä tuhansilla eri tavoilla ja ne voivat näyttäytyä myös vaarallisina. Suolle, metsään tai merelle ei voi mennä ‘turistina’, kantaen reppukaupalla minän ominaisuuksia ja tunnuksia, luulleen niillä selviytyvänsä ja niiden olevan todella tarpeellisia. Todellisessa metsässä jokainen ihminen on ‘yhteiskunnasta alaston’. Metsiä on toki tehty puistomaisiksi ja yhteiskunta on ulottanut itsensä niihin, yhteiskunta myös pelkää tuntematonta. Butoh koettaa toimia toisin, pitäen yhteiskuntaa hyvänä naapurinaan, mutta pitäen huolen siitä, ettei ’naapuri’ rupea tontille rakentamaan omia rakennelmiaan ja ettei rajapyykkiä siirretä omin luvin. Meistä kaikista löytyy, sisältämme, meri, metsä ja suo, niin sanoakseni, joissa ei ole merkittyjä väyliä, polkuja tai reittejä. Meillä on oma sisäinen maisemamme johon yhteiskunta ei ulotu.
Butoh-tunnilla olet syvästi persoona, viitoittamaton. Tämä persoona saattaa olla vielä hieman etäinen, ja tämä kenties saa aikaan tunteen siitä, että on ‘tyhjän päällä’, ‘ei ole mitään’, ‘aiemmat käsitykset tekemisestä ja tanssista tuntuvat olevan vain tiellä’ ja niin edelleen. Mutta, juuri tämä tekee Butoh’sta rikkaan maailman – ehkä hieman pelottavankin. Olemme kaikki ihmisiä, joilla on valtava, hieno ja rikas elämä, oma elämämme kaikkine puolineen, valoine ja varjoineen. Ja keho, ruumiimme, ilmentää tätä elämää, ja voi olla kolhuillakin. Tämän sisäisen maiseman haluamme tuoda Butoh’ssa vuorovaikutukseen, liikkeen runona, jälkenä hetkessä.
Mitä Butoh voisi olla ja miksi Butoh?
1.Butoh on tapa harjoittaa kehoa ja mieltä, kehomieltä. Yksinkertaista. Butoh-tunneilta hyvin todennäköisesti löytää kiehtovia kokemuksia ja liikkeellisiä ideoita sekä tekniikoita. Lisäksi voi, kokemuksen kautta, lähestyä muun muassa sisäisen liikkeen mahdollisuutta ja kehon taitoa muuntumiseen, transformaatioon, sekä metamorfoosiin eli tulemista ’ei minkään kautta joksikin’. Olennaisena periaatteena on, että kehon muuntuessa ylläpidetään vuorovaikutus sekä sisäiseen että ulkoiseen maailmaan, jotta oma tarina välittyy ulos. Tarve harjoitella monipuolisesti voi siis olla motivaationa ryhtyä harjoittamaan Butoh’a. Tai silkka kiinnostus liikkua ja tutustua omaan kehoon, liikkeeseen ja liikkumattomuuteen. Tai tahto pitää huolta kehosta ja kehomielestä.
Butoh-harjoitukset soveltuvat monentyyppisille ihmisille ikää katsomatta. Erityisesti nivelet ja jänteet saavat erinomaista harjoitusta ja lihakset pyritään pitämään rentoina. Kehonhallinta kehittyy ja muun muassa kaatumiset ja hankalat ympäristöt saattavat tulla vähemmän huolestuttaviksi omalle terveydelle. Liikkumisesta voi tulla jälleen kiinnostavaa ja antoisaa. Butoh rauhoittaa ja kirkastaa mieltä ja auttaa keskittymisessä ja energian suuntaamisessa, myös arkielämässä. Butoh myös tasapainottaa dualismia, kehon ja mielen keinotekoista kaksinaisuutta, tuomalla ne harjoituksissa yhteen. Keho ja mieli vahvistuvat vähemmällä suorituspaineella.
2.Butoh on esitysmuoto. Siinä yhdistyvät vaikutteet muun muassa fyysisestä teatterista, rituaaleista, performansseista, tanssiteatterista, tanssin lajeista sekä myöskin japanilaisista perinteisistä taidemuodoista, kuten kabuki-teatterista ja noo-teatterista. Motiivi tehdä Butoh’a voi olla se, että haluaa esiintyä. Tämä on mahdollista, Butoh’ssa kasvaa esiintyjäksi, Butoh-tanssijaksi. Esiintyä ei tarvitse, mutta se on mahdollisuus, joka on jokaisella. Butoh ei edellytä esiintymiskokemusta tai liikkeellistä koulutusta, oma elämä on jokaisella lähtökohtana. Butoh’ssa kasvaminen ei rajoitu ainoastaan esittävän taiteen alueelle, vaan mikä luovuuden muoto tahansa, myös luovuus elämässä, saa hyvinkin paljon tukea ja inspiraatiota Butoh-harjoittelusta. Butoh on hyvin ‘putsaavaa’ ja lähestyy näin kirkasta, selkeää estetiikkaa. Esimerkiksi oma Butoh-ryhmämme butoh.name haluaa olla kouluttamassa myös esiintyjiä, Butoh-tanssijoita, ja tehdä yhteistyötä Butoh-tanssijoiden kanssa. Tervetuloa mukaan.
3.Dalai Lama on vastannut kysymykseen ’Mikä on ihmisen tehtävä elämässä?’, että ’Tulla onnelliseksi’. Butoh ja mitä se jokaiselle henkilökohtaisesti saattaa tulla merkitsemään ja eri elämänalueilla koskettamaan, on yksi mahdollinen väylä tulla onnelliseksi. Butoh on eräs ihmisen henkisen kasvun menetelmä. Butoh’sta voi löytää itselleen tavan kasvaa kohti onnellisuutta, onnellista elämää, mutta vieläpä niin, että tuo ‘onni’ on vahvasti vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, se halutaan jakaa, antaa ja välittää. Suunta on aina sisältä ulospäin — ei itsen erillisyyden vahvistaminen ja siten itseen käpertyminen. Tämä on hyvin henkilökohtaista ja jokaisen ihmisen tarina on ainoalaatuinen, ja myös Butoh on aina omasta sisäisestä maisemasta kumpuavaa. Kaikki eivät koe Butoh’a näin, ei ole olemassa vain yhtä Butoh’a. Miksi Butoh? Yksinkertainen vastaus voisi olla, että Butoh-harjoittelussa sosiaalinen taso rauhoittuu ja näin oman minän ylläpito ja puolustaminen tyyntyy. Ihminen saa tilaa hengittää ja kasvaa kohti omuuttaan, ei yhteiskuntaa vastaan mutta eheämmin omana itsenään.
Pidempi vastaus on jokaisella ihmisellä omanlaisensa, tähän ei ole olemassa yhtä tai valmista vastausta. Tässä joitain ajatuksia, mitä tuli mieleeni:
Butoh on taito nähdä asiat rauhallisemmin ja selkeämmin, sisäisellä tiedolla. Kuuntelemalla koko keholla ja mielellä. Se on taito suhtautua elämän ‘kriisipisteisiin’ joustavammalla tavalla. Butoh-harjoittelu tarjoaa rikkaan harjoitusympäristön jossa on aikaa kuunnella omaa itseään: ‘sisäistä minäänsä’, ‘tosiminäänsä, ‘sieluaan’, ’psyykeään’, ‘omaatuntoaan’, ‘piilotajuntaansa’... Jokainen voi valita itselleen sopivan sanan kuvaamaan tätä ajatusta syvemmästä itsestä, omuudesta. Butoh ei kallistu minkään oppijärjestelmän tai uskonnon puoleen, vaan elämän.
Butoh-harjoittelu vahvistaa yhteyttä omiin juuriin, oman itsen moniin puoliin, koko luomakuntaan ja jo menneisiin rakkaisiin, koska tämä kaikki on joka tapauksessa ihmisessä itsessään, sisällä persoonassamme. Olemme yhtä kaiken kanssa. Tämä kokemuksen kautta saatu varmuus itsestä osana kokonaisuutta hälventää huolia, jotka syntyvät muun muassa erityisyyden tunteesta ja ulkopuolelta annetun minän ylläpitämisestä. Lisäksi tieto kokonaisuudesta saattaa vähentää pelkoja, eritoten kehon vanhenemista ja kuolemaa kohtaan, sekä pelkoa jäädä yksin.
Kazuo Ohno, jota pidetään toisena Butoh-tanssin perustajista Tatsumi Hijikatan ohella, on sanonut, että kaikki ’ansiot’ hänessä, hänen luovuutensa, tanssinsa, ovat lopultakin jo menneiden ihmisten ja monenmoisten universumin sielujen ansiota, koska he ovat tasoittaneet tietä hänen elämälleen ja ruokkivat edelleen hänen sieluaan. Olemme kaikki ’yleisiä’, emme erityisiä, mutta oma persoonamme on ainutlaatuinen. Siksipä tanssimmekin on juurikin omanlaisensa, kauneimmillaan kummuten omasta elämästä, liikkeen runona, runon liikkeenä. Butoh on leikkisyyttä syvällä vastuun ymmärtämisellä evästettynä.
4.Yhteiskuntamme on hyvin suorituskeskeinen ja etsii lähes kaikelle tekemiselle syytä. Jos johonkin laittaa aikaansa, niin siitä pitäisi olla jotain selkeää hyötyä, meidän pitää saada jotain takaisin. Ja taas tarvitsemme jotain muuta. Ja niin edelleen. Siksi mieleni tekee nostaa esiin seuraava asia: tavallaan Butoh-tuntien aloittamiselle ei pitäisi olla mitään ’syytä’. Ja juuri tästä ’syystä’ Butoh-tanssijoita ja ryhmiä voi löytää maailman joka kolkasta. Moni löytää juurikin Butoh’sta jotain selkeästi merkityksellistä ja tärkeää, joka vain on, jonka äärelle voi mennä, myös ja erityisesti ilman syytä. Leikimme, pelaamme tässä toki sanoilla, mutta miksipä ei, yhteiskunta on peliä, ja sanoilla leikkimisellä voimme tavoittaa jotain oleellista Butoh’ssa:
Lähdemme harjoittamaan Butoh’ssa yhteiskunnasta käsin, ja meillä on jokin enemmän tai vähemmän määritelty syy aloittaa. Mikä syy tahansa, vaikkapa jokin edellä ehdottamistani. Mutta syy on vain alku, sitä ei ehkä tulisi kantaa mukanaan, syy saattaa hämärtää itse kokemuksen koska syy suuntautuu tulevaisuuteen. Pikemminkin syyn tulisikin antaa muuntaa muotoaan, joksikin toiseksi. Ehkäpä sellaiseksi, jota ei voi enää sanoittaa: kokemukseksi, tunteeksi, ajatukseksi, aavistukseksi, vaistoksi, intuitioksi… Ei-sanaksi. Sanat rajaavat, sanomalla yhtä, asetamme rajan ’tuon’ ja ’sen’ välille.
Syytä täytyy myös pitää yllä, ja siinä hukkaantuu energiaa. Ehkäpä turhaan. Syy kantaa jo sisällään myös mahdollisuuden epäonnistumiseen, jotakin positiivista, joka sekin on tavallaan jo ennakkoon määritelty, pitää tapahtua, jotta syy oli hyvä ja oikea, oikeutettu. Lopputulos on jo ennalta määritelty ja melkeinpä odotamme pettymystä. Syy lienee yksi suorittamisen siemen. Luulenpa, että asioita kannattaa lähestyä enneminkin uteliaisuudella ja omaa itseään kuunnellen, olemalla elämästä kiinnostunut, altistumalla maailmalle.
Tatsumi Hijikatalla oli varmasti vahva ’syy’ aloittaa, löytää tai kehittää Ankoku Buto, yhteiskunnasta käsin, vastavoimaksi ’länsimaistuneeksi hirviöksi’ muuntuvalle japanilaiselle yhteiskunnalleen. Mutta oman ymmärrykseni mukaan tämä alku kasvoi ’yhteiskunnaksi yhteiskunnan vierelle’. Ei yhteiskuntaa vastaan, vaan ’naapuriksi’. ’Kulttuurin lojaaliksi oppositioksi’, kuten Alan Watts on kirjoittanut. Butoh-tanssiksi. Tarvitsemme ’lojaalia oppositiota’ ja emme vain yhteiskunnallemme ja kulttuurillemme, vaan omalle, vaikutuksille alttiille itsellemme. Muistuttamaan elämästä; maasta ja taivaasta, mudasta ja valosta.
Osku Leinonen keväällä 2012
